409 yksinäistä yötä ja aamua,
niistä 256 sinun kuvasi mielessäni,
mutta vain lyttänaamainen koira vieressäni.
Olemme tapailleet, joskus viikkojen kuluttua,
joskus parikin kertaa viikossa. Kerran olet jopa ollut yötä.

Silti, vai siksikö, sama taika on yhä uudelleen
ottanut meidät syleilyynsä, kirkastanut mielen,
antanut rakkauden lämmittää meitä,
valanut sydämiimme luottamusta yhteiseen tulevaisuuteen
ja antanut kärsivällisyyttä odottaa.

Montako kertaa tuo valo vielä jaksaa syttyä,
kuinka monta taikatikkua tulitikkutytön ja -pojan
elämältä lahjaksi saamassa rasiassa vielä on?
Kannattaako niitä raapia muutaman tunnin takia,
jos niitä onkin vain rajallinen määrä?
Olisi kauheaa herätä arkeen ilman kuherruskuukautta,
eri osoitteissa, piilotellen kuin pahaiset kakarat.

Kun on täysin sinun käsissäsi, milloin tulemme kaapista,
olisiko viisasta säästää tikkuja, ja sytyttää niillä aikanaan
pää pystyssä pysyvä tuli kodiksi sanotun paikan tulisijaan?

Siitä on jo niin monta kymmentä vuotta,
kun leikin tulitikkuleikkejä aikuisilta piilossa.