Minulla oli pieni bullterrieri, nimeltään Oliwer.
Iloinen, reipas koira, hyvä ystävä.
Oliwerilla ei ollut kaikki päässä aivan kohdallaan.
Se alkoi puremaan toisia koiria ja ihmisiä,
siitä tuli arvaamaton ja vaarallinen.

Minulla oli myös vaimo.
Rakastettu, ystävä kuolemaan asti,
niin aikanaan päätettiin.
Vaimolla ei ollut kaikki päässä aivan kohdallaan.
Se ei koskaan oppinut ymmärtämään,
ettei sopisi käydä sängystä sänkyyn,
tai ettei viina ole yleislääke kaikkeen.
Kun lähdin, se lupasi tuhota minut ja rakkaani,
siitä tuli arvaamaton ja vaarallinen,
vaikka ystävyyden piti säilyä.

------------------------------------------------------------------

Kun lain sallimin keinoin käännän sinun aseesi
sinua itseäsi vastaan, kun käytän sinun hyökkäyksiäsi
sinun oman hautasi kaivamiseen, tunnen kieltämättä tyydytystä.
Mutta myös surua, sillä sairashan sinäkin olet, eikä apua löydy.
Mutta on tehtävä, mitä tilanne vaatii.

En minä Oliweriakaan mielelläni ampunut.