Olin lähdössä kuukaudeksi rahtilaivalle töihin.
Ero sinusta niin pitkäksi ajaksi tuntui vaikealta.
Sitten, jotenkin unessa oli hän, sinullekin ikävän tutuksi tullut ihminen, jonka kanssa joskus yritin jakaa elämääni, ja aikakin oli ennen sinua ja meitä.

Siinä hän oli ilmielävänä, päissään toikkaroiden ja katseita keräten, rääväsuisena, suunnitellen työkomennukseni jälkeisiä pämppäjäisiä. Varoitukseni siitä, ettei hän yksinollessaan ryyppäisi itseään aivan romuksi sai ivallisen vastaanoton, ja ymmärsin ettei dokaaminen ollut ainoa asia, jolla hän aikoi lohduttautua. Kaikki oli siis aivan kuin edellisestä elämästäni, ja heräsin hien peitossa.

Heräsin huojennukseen siitä, että nuo ajat ovat lopullisesti takana, ja että sinun kanssasi hiki irroitellaan aivan toisella tavalla, niin kuin eilen. Tuntuu hyvältä herätä painajaisesta elämään.

Rakastan sinua.