Nuorena saatoin syödä mitä vain,
milloin vain, ja kuinka paljon vain.
Ja kyllähän sitä tuli syötyä,
välillä oikein ahmittua,
eikä se minusta näkynyt.
Mutta ikä ei tule yksin;
toisin on nyt.

Niin se taitaa olla rakkaudessakin.
Keski-ikä opettaa erottamaan,
mikä on tarpeeksi, ja mikä on liikaa.
Etten silmät palaen ahmisi,
alati lisää tilaten,
vaan nauttisin joka suupalasta,
voisin hyvin,
ja että minun kanssani
olisi hyvä viivähtää
rakkauden pitopöydässä.