Kävit taas
söit tekemääni ruokaa
nukuit sylissäni
ennen kuin jälleen
saatoin sinut taksille.

Nämä maistiaiset
elämästä jonka tahdon
ovat minulle jalokiviä
jotka talletan sydämeeni.

Rakastelumme uskomaton tunne
siinä kokemamme yhteys
on tänään se kultarunko
johon nuo jalokivet istutan.

Mutta vielä koittaa päivä
jolloin elämämme leipä
ei ole enää leivottu
astiallisesta suolaa
ja hyppysellisestä jauhoja
ja jossa suurimman osan
yhteistä aikaamme
vaatteet ovat päällä
eivätkä lattialla.