Kun asiat viimein löytävät paikkansa,
vaikka erilaisetkin, kuin joskus olisi toivonut,
tuo se elämään selkeyttä ja mielenrauhaa.

Tähän asti, vaan ei pitemmälle,
ei ainakaan pitkään, pitkään aikaan.

Ei perustelemalla, ei tyrkyttämällä,
ei kärsivällisesti vinkuen,
eikä kärsimättömänä asioita jouduttaen.

Ei painostaen toista johonkin,
mihin tämä ei halua ryhtyä,
eikä omaa itsekunnioitusta menettäen.

Jaetaan ne asiat ja hetket,
jotka molemmista tuntuvat yhteisiltä,
mutta pysytään aikuisina, ilman riippuvuuksia.

Toisiimme.